Kannattaako Pfizerin ja BioNTech:n rokotteen annosten väliä pidentää?

Pfizerin ja BioNTech:n koronarokote, BNT162b2, antaa erinomaisen, noin 95 % suojan oireista koronatautia vastaan. Rokotteen teho on niin hyvä, että suojavaikutus nähdään jo 12 vrk kuluttua ensimmäisestä rokoteannoksesta (Safety and Efficacy of the BNT162b2 mRNA Covid-19 Vaccine, kuva 3), siis jo ennen tehosteannoksen antamista. Kannattaisiko tämän perusteella rokottaa mahdollisimman moni yhdellä annoksella, ja lykätä tehosteannoksen antamista, kunnes rokotteiden saatavuusongelma on ratkennut, kuten Britanniassa ilmeisesti tullaan tekemään?

Vaikka ajatus on ymmärrettävä, niin mielestäni Suomessa kannattaa pitäytyä kahdessa antokerrassa kolmen viikon välein annettuna. Tähän on minusta neljä keskeistä syytä:

1. Tällä annostelulla tutkimustulosten pohjalta tiedetään, millainen suojateho rokotuksilla saadaan.
2. Annosvälin pidentäminen voi lisätä vain ensimmäisen rokoteannoksen saaneen riskiä saada oireinen koronatauti.
3. Annosvälin pidentäminen voi lisätä koronaviruksen mahdollisuutta väistää rokotteiden tuomaa suojaa.
4. Annosvälin pidentäminen ei ratkaise itse perusongelmaa, rokotteiden niukkaa saatavuutta.

Kolmen viikon antovälillä rokotetut ovat jo erittäin hyvin suojassa koronataudilta 12 vrk ensimmäisen rokotuksen jälkeen

Antamalla rokotukset tutkimustiedon pohjalta, ja Euroopan lääkeviranomaisen (EMA) myyntiluvan mukaisesti, voidaan rokotettujen saama suoja ennustaa tarkasti. Laajan Pfizerin ja BioNTech:n tehotutkimuksen pohjalta tiedämme, että rokote antaa noin 95 % suojan oireista covid-19-tautia vastaan. Jos annosväliä pidennetään, on mahdollista, että rokotteen suoja jää heikommaksi ennen toisen annoksen saamista. Tutkimustulokset osoittavat, että tehosteannoksen jälkeen neutraloivien vasta-aineiden määrä nousee voimakkaasti (katso julkaisu: Safety and Immunogenicity of Two RNA-Based Covid-19 Vaccine Candidates), noin 20 kertaisiksi tehosteannoksen jälkeen (kuva 4).

Vaikka suojaava immuniteetti koronatautia vastaan sisältää myös soluvälitteisen immuunivasteen, voidaan tehosterokotuksen katsoa parantavan elimistön puolustusvalmiutta. Kun muistetaan, että suojateho, vaikka erinomaisen hyvä onkin, ei se ole 100 % tehosterokotteen antamisen jälkeenkään, on erityisesti iäkkäiden jättäminen pitkäksi aikaa pelkästään ensimmäisen rokoteannoksen varaan mielestäni arveluttavaa. Siitä, kuinka paljon huonompi suoja on oireista koronatautia vastaan, ei ole luotettavaa tutkimustietoa. Rokotuksen suojavaikutus tulee esiin ymmärrettävästi vasta 12 vrk ensimmäisen rokoteannoksen jälkeen (oireiden ilmaantumiseen tartunnasta menee noin 5 vrk, ja rokotteen antaman suojavaikutuksen muodostumiseen menee noin 7 vrk) ja tutkimukseen osallistuvat saivat tehosteannoksen 21 vrk kohdalla. Suojatehoa voidaan siis arvioida vain näiden 9 vrk ajalta. Tulos on hyvin lupaava; näiden 9 päivän aikana rokotetuista 2 sai oireisen taudin, kontrolliryhmässä tapauksia ilmeni 18.

Rokotetut ovat siis jo hyvin suojassa, jos välttävät koronavirustartunnan viikon ajan ensimmäisen rokoteannoksen jälkeen.

Mahdollisimman hyvä suojateho on tärkeää erityisesti vakavalla tautimuodolle riskissä oleville, kuten iäkkäille. Pfizerin ja BioNTech:n rokotteen aiheuttamasta rokotevasteesta tiedetään, että ensimmäisen rokoteannoksen nostamien vasta-aineiden määrät ovat selvästi pienempiä yli 65-vuotiailla työikäisiin verrattuna (katso julkaisu: Safety and Immunogenicity of Two RNA-Based Covid-19 Vaccine Candidates kuva 4). Huojentavaa on, että tehosteannoksen jälkeen vasta-ainetasot nousevat hyvin myös iäkkäillä. Tämän perusteella erityisesti riskiryhmäläisten suojaamiseksi on mielestäni tärkeää antaa tehoteannos nykyisen tutkimusnäytön mukaisesti, eli 3 viikkoa ensimmäisen rokotusannoksen jälkeen. Perusterveiden työikäisten osalta tilannetta kannattaa arvioida uudestaan, kun rokotuksissa on päästy niin pitkälle.

Heikko rokotevaste voi antaa koronavirukselle mahdollisuuden muuntua väistämään rokotteiden tuomaa suojaa

Rokotevälin pidentäminen ei heikennä tehosterokotteen antaman suojavaikutuksen parantumista. Ongelma on aika ennen tehosteannoksen saamista. Huolestuttava mahdollisuus on, että rokotetulle muodostuisi vajavainen suoja. Tällöin koronaviruksille voi muodostua suotuisat olosuhteet kehittyä suuntaan, joka väistää rokotteen antamaa puolustusvastetta. Perimäaineksen muutokset ovat sattumanvaraisia, ja niiden tarkoitus on mahdollistaa eliöiden mukautuminen erityisesti ympäristötekijöiden muuttuessa (Blogi: Koronaviruksen evoluutio)

Rokote muuttaa koronaviruksen ympäristöä sille vihamieliseksi. Mitä pidempään SARS-CoV-2-virus saa aikaa sopeutua, sitä suurempi riski rokotteiden suojavaikutuksen välttävien viruskantojen kehittymiselle on. Tämä on toinen keskeinen syy, miksi en katso annosvälin pidentämisen olevan kannatettavaa meidän epidemiatilanteessa. Kuinka suuri riski tällaisten viruskantojen muodostumiselle sitten on?

EMA:n hyväksymät Pfizerin ja BioNTech:n sekä Modernan RNA-rokotteet muodostavat puolustusvasteen koronarokotteen piikkiproteiinia kohtaan. Koska piikkiproteiini on tärkeä viruksen taudinaiheuttamiskyvyn kannalta, eivät sen suuret muutokset siinä ole todennäköisiä. Onneksi koronavirus myös replikoituu tarkasti, joten tyypillisesti mutaatioita ilmenee yksittäin (Blogi: Koronaviruksen evoluutio). Tästä huolimatta pidän tärkeänä, että rokotusohjelmat pyrkivät mahdollisimman hyvän suojatehon muodostamiseen. Onneksi rokotevalmistajilta löytyy myös tarvittaessa vielä yksi ässä hihasta: RNA-rokotteita on tarvittaessa helppo muokata vastaamaan muuttunutta virusta.

Rokotusvälin pidentäminen ei ratkaise perusongelmaa, rokotteiden saatavuutta

Houkutus pidentää rokotusväliä pohjaa ajatukseen, että siten voitaisiin suojata kaksinkertainen määrä ihmisiä hyvin, sen sijaan, että suojataan puolet vähemmän erinomaisesti. Kansanterveydellisesti tämä voi olla perusteltua, jos epidemiatilanne on erityisen vaikea. Tämä ei kuitenkaan muuta sitä, että joka tapauksessa tarvitaan kaksi annosta. Siksi perusongelma, rokotteiden riittämätön saatavuus, ei ratkea.

Saatavuusongelman ratkaisu vaatii vielä vähintään yhden, mielellään kahden tai useamman rokotteen myyntiluvan saamista. Maailmalla onkin hyväksytty ja käytössä jo useampia rokotteita. Esimerkiksi Oxfordin yliopiston ja AstraZenecan kantajavirukseen pohjaava rokote on hyväksytty käyttöön Britannian lisäksi Intiassa, Argentiinassa ja Meksikossa. Vaikka tehotutkimuksessa oli annosteluvirheen lisäksi ongelmana vähäinen yli 55-vuotiaiden määrä, oli suojateho kiistaton perusterveillä 18-55-vuotiailla. Myyntiluvan saaminen edes tällä väestöryhmälle olisi epidemian hillitsemisen kannalta merkittävää, joten toivottavasti myyntilupa rokotteella saadaan lähiaikoina myös Eurooppaan.

Vaikka maaliviiva koronataistelussa tuntui jo olevan käsin kosketeltavan lähellä, joudutaan vielä massarokotusten alkua odottamaan rokotteiden saatavuusongelman vuoksi. Toisaalta, nyt on jo rokotettu kriittinen terveydenhuollon henkilökunta, joten terveydenhuollon toimintakyky on turvattu pahimpienkin epidemiaskenaarioiden varalta. Lähiviikkoina saadaan hoivapaikkojen asukit ja muut yli 85-vuotiaat (yhteensä noin 150 000) rokotettua, jolloin vältytään ainakin pahimmalta koronaviruksen aiheuttamalta kuolleisuudelta. Rokotteiden saatavuuden tuplaus riittäisi siihen, että yli 75-vuotiaiden rokottaminen olisi saavutettavissa maaliskuun aikana.

Työikäisten rokottaminen ja epidemian selättäminen lähikuukausien aikana vaatii vielä viiniin lisänuolia.