Eutanasian kalteva pinta

25.03.2023

Suhtautuminen eutanasian erottelee eri puolueiden ehdokkaat, ainakin vaalikoneen perusteella https://www.is.fi/politiikka/art-2000009397839.html. Vaikka valtaosa vihreiden edustajista hyväksyisi armokuoleman, olen itse sen sallimista vastaan, kuten taannoin kirjoitin https://www.mikaramet.fi/l/miksi-en-kannata-eutanasiaa/. Koska mielestäni keskustelu eutanasiasta on tärkeää, haluan tuoda esille vielä muutaman näkökulman oman mielipiteeni perusteeksi.

Eutanasiasta tulee käydä laajaa arvokeskustelua

Pelkästään vaalikoneen vastausten perusteella ei lakia eutanasiasta lähdetä toki kirjoittamaan. Pohjalla tulee olla laaja yhteiskunnallinen keskustelu. Korostin aiemmassa tekstissäni lääkäriliiton näkemystä https://www.laakariliitto.fi/laakarin-etiikka/elaman-loppu/eutanasia-ja-avustettu-itsemurha/, mutta vähintään yhtä tärkeää on huomioida myös mahdollisesti eutanasiaa toivovien näkökulmat. On myös pidettävä erillään itse eutanasian mahdolliset kriteerit täyttävien ja heidän läheistensä näkemykset.

Yllä viittaamassani Lääkäriliiton artikkelissa todetaan: 'Potilaan oma näkemys elämänsä laadusta on syytä erottaa läheisten tai terveydenhuollon ammattihenkilöiden näkemyksistä. Ne saattavat poiketa toisistaan merkittävästi, kuten lähes kommunikaatiokyvyttömiä ALS-potilaita koskevissa tutkimuksissa on todettu: potilaat itse näkivät elämänsä mielekkäänä tilanteessa, jossa muut eivät sitä enää sellaisena nähneet.' 

Lainaus kiteyttää keskeisimmän perusteeni sille, miksi en kannata eutanasian laillistamista, vaikka miellänkin tilanteita, joissa katsoisin eutanasian olevan armollinen ratkaisu yksilön kannalta.


Jos eutanasian salliva laki ei ole selkeä, joudumme kaltevalle pinnalle

Useimmissa maissa, missä eutanasiaa tai lääkäriavusteinen itsemurha ovat sallittuja, ei ole kuitenkaan juridisesti selkeästi määritetty, mitä tarkoitetaan niiden perusteena olevalla 'sietämättömällä kärsimyksellä'. Tämä tulkinnanvaraisuus on ongelmallista eutanasiapäätöksen tekijöiden ja teon toteuttajien kannalta. Jos tarkka määritelmä puuttuu, joudutaan toimimaan ns. kaltevalla pinnalla, missä potilaan surmaaminen olisi juridisesti sallittua, mutta päätöksen perusteeksi ei olisi tarkkoja kriteereitä. 

Miten varmistaa, että jos armokuoleman mahdollistamiselle tarjotaan sormi, niin sen seurauksena ei mene koko käsi?

Minusta armokuolemakeskustelun yksi keskeisimmistä kysymyksistä on, miten voidaan varmistaa, että esimerkiksi lähes kommunikaatiokyvytön ALS-potilas, joka siis edelleen kokee itse elämänsä mielekkäänä, ei turvaudu armomurhaan helpottaakseen läheistensä ja hoitohenkilökunnan ahdistusta, eikä omaansa?

Eutanasian sallimista tärkeämpänä pidän palliatiivinen hoidon saatavuuden ja koulutuksen parantamista. Olen varma, että mahdollisimman hyvä ja kivuton kuolema on aina niin kuolevan, hänen läheistensä kuin hoitohenkilökunnankin tavoitteena.