Vähentääkö RSV-infektioiden ehkäisy astmaa?
RS-virus aiheuttaa imeväisille vakavaa alempien hengitysteiden infektiota, bronkioliittia. Kaikkein suurimmassa riskissä olevia, kuten hyvin ennenaikaisesti syntyneitä, on suojattu RSV-epidemioiden aikana antamalla toistuvia pistoksia suojaavaa vasta-ainetta, palivitsumabia (Synagis). Tänä syksynä Suomessa annetaan uudenlaista, tavallista pidemmän puoliintumisajan omaavaa RSV-vasta-ainetta, nirsevimabia, alle kolmen kuukauden ikäisille vauvoille ja vakavan RSV-infektion riskiryhmiin kuuluville alle yksivuotiaille lapsille. Myös Suomessa toteutettujen kliinisten tutkimusten (https://www.nejm.org/doi/pdf/10.1056/NEJMoa2110275) ja vasta-aineen käytöstä kertyneen tosielämän tiedon pohjalta pistos ehkäisee yli 80 % vakavista sairastumisista. Nirsevimabin käyttö on siten kiistatta suositeltavaa. On myös mahdollista, että pistoksen hyöty on puolivuotta kestävää RSV-suojaa kauaskantoisempi.
Sairaalahoitoa vaativa bronkioliitti yhdistyy astmaan myöhemmällä iällä
Bronkioliittilla on kaksi pääasiallista aiheuttajaa: RSV ja rinovirus. RSV aiheuttaa sairaalahoitoa vaativia infektioita erityisesti alle vuoden ikäisille (huippu ilmaantuvuudessa 3–6 kuukauden iässä) rinoviruksen merkityksen korostuessa ensimmäisen elinvuoden jälkeen. Varhaislapsuudessa sairastetun vakavan alempien hengitysteiden infektion on jo pitkään tiedetty yhdistyvän riskiin myöhemmälle hengityksen vinkumiselle ja astman kehittymiselle. On ollut kuitenkin epäselvää, onko kyseessä syy-seuraussuhde, vai onko sairauksilla yhteinen (geneettinen) tausta ja bronkioliitti myöhemmin ilmenevän hengitystiesairauden ensimmäinen ilmentymä.
Tutkimusryhmämme selvitti geneettistä alttiutta vakavalle bronkioliitille hyödyntämällä suomalaista FinnGen-aineistoa (https://www.finngen.fi/fi). Geneetikko Anu Pasasen johdolla suoritimme toistaiseksi suurimman genominlaajuisen assosiaatiotutkimuksen (GWAS) imeväisten vakavasta alempien hengitysteiden infektiosta (https://academic.oup.com/jid/advance-article/doi/10.1093/infdis/jiae467/7762181?searchresult=1). Tutkimuksessamme havaitsisimme erityisesti kahden geenin (kadheriiniin liittyvän perheenjäsenen 3 (CDHR3) ja gasdermin B (GSDMB)) yhdistyvän bronkioliittiriskiin. Löydös on mielenkiintoinen, koska molemmat geenit on jo aiemmin yhdistetty myöhempään hengitysteiden vinkumiseen.
Rinoviruksen aiheuttama bronkioliitti on astman ensimmäinen ilmentymänä
Kun tarkastelimme tuloksia riippuen infektion aiheuttamasta viruksesta (RSV tai ei-RSV), havaitsimme yhteyden liittyvän ei-RSV:n aiheuttamiin bronkioliiteihin (tavallisimmin rinoviruksen aiheuttamia). Tämä viittaa siihen, että CDHR3 ja GSDMB moduloivat erityisesti rinoviruksen aiheuttamaa herkkyyttä vakavalle alempien hengitysteiden infektiolle. Löydökset viittaavat vahvasti siihen, että rinoviruksen aiheuttama bronkioliitti on merkki astma-alttiudesta eikä syy pitkäaikaisen hengitystiesairauden kehittymiselle.
Tutkimuksemme keskeinen viesti on, että imeväisen alempien hengitysteiden sairaus on eri entiteetti riippuen sen aiheuttajasta. Tulostemme perusteella rinoviruksen aiheuttama pienen lapsen hengitysvaikeus on ensimmäinen merkki astmataipumuksesta. Tällaisissa tapauksissa infektion aikana annettava tulehdusreaktiota hillitsevä kortisonihoito voi professori Tuomas Jartin tutkimushavaintojen perusteella tarjota mahdollisuuden vähentää riskiä tulevalle astman kehittymiselle (https://kummit.fi/lasten-astman-tutkimus-lapimurron-aarella-riskilasten-varhainen-tunnistaminen-ja-tehokas-hoito-ovat-keskeista-astman-kehityksen-estamisessa/).
RSV-bronkioliitti puolestaan vaikuttaa olevan genetiikasta riippumaton riskitekijä astman kehittymiselle. Siten on mahdollista, että nirsevimabi ei pelkästään suojaa imeväisiä RSV-infektiolta, vaan se samalla vähentää riskiä tulevan astman kehittymiselle.
Vaikka näin ei olisikaan, kannattaa RSV:ltä suojaava vasta-ainepistos imeväisille antaa. Haluammehan minimoida imeväisten riskin sairastua jopa tehohoitoa vaativaan RSV-bronkioliittiin.