Suomella ei ole varaa kasvattaa pahoinvoivia aikuisia
Suomalaisten lasten ja nuorten terveys ei ole kehittynyt tällä vuosituhannella suotuisasti. Erityisiksi ongelmiksi ovat muodostuneet ylipaino, mielenterveyden ongelmat ja sosiaaliset vaikeudet. Tällä hetkellä 2–16-vuotiaista pojista ylipainoisia on lähes 30 prosenttia ja tytöistä melkein 20 prosenttia. Mielenterveyden vuoksi terveydenhuollon palveluita tarvitsee lähes 20 prosenttia nuorista aikuisista. Yksinäisyys ja syrjäytyneisyys ovat lisääntyneet korona-ajan seurauksena.
Lastenlääkärinä olen pannut ilolla merkille, miten lasten ja nuorten hyvinvointi on puoluekannasta riippumatta yleisesti poliitikkojen tunnustama prioriteetti. Nyt, kun yksimielisyys vallitsee lasten hyvinvoinnin tärkeydestä, niin mitä konkreettisia keinoja lasten terveyden edistämiseen voisi olla?
Lihavuuden ehkäisy perustuu terveellisiin elämäntapoihin, riittävään liikuntaan ja oikeisiin ravintotottumuksiin. Ylipainon ehkäisyn osalta keskeistä on lisätä koulupäivän aikaisen liikunnan määrää sekä ohjata ravintotottumuksia terveellisempään suuntaan aiempaa vahvemmin verotuksen avulla (arvonlisäveron lasku terveellisen ruoan osalta ja nosto sitä enemmän, mitä haitallisemmasta tuotteesta on kysymys). https://www.mikaramet.fi/l/elintarvikkeiden-arvonlisavero-ohjaamaan-ravintotottumuksia/
Lastenlääkäreiden tulee jalkautua hyvinvointialueille
Mielenterveyden ongelmien, oppimisen ja keskittymisen vaikeuksien sekä sosiaalisten ongelmien hoitamiseksi avohoitoon koulutettujen lastenlääkäreiden tulee jalkautua kouluterveydenhuoltoon, varhaiskasvatukseen ja hyvinvointikeskuksiin. Tällaiset avohoitoon perehtyneet lastenlääkärit, jotka ovat saaneet täsmäkoulutusta myös lastenpsykiatriasta, lastenneurologiasta ja sosiaalipediatriasta, voivat ehkäistä syrjäytymistä tukemalla ja koordinoimalla neuvoloiden ja koulujen oppilashuollon toimintaa. Keskeistä on moniammatillinen yhteistyö ja tarvittaessa hoito- ja tukitoimenpiteiden käynnistys mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
Lisäksi ehdotan selkeää kansallista toimintamallia syrjäytymisvaarassa olevien lasten tunnistamiseksi koulupoissaolojen avulla. Jos koulusta on poissaoloja yhden lukukauden aikana yli 80 tuntia tapaavat sosiaalityöntekijä ja lastenlääkäri yhdessä sekä koululaisen että huoltajat. Näin uskon pystyttävän löytämään varhaisessa vaiheessa erityistä tukea tarvitsevat lapset, nuoret ja heidän perheensä. Kun syrjäytymisvaarassa oleva tunnistetaan ongelmien alkuvaiheessa, on toimenpiteiden vaikuttavuus parempi.
Panostukset lapsiin ja nuoriin näkyvät pitkälle tulevaisuuteen terveempinä aikuisina.