Raskaudenaikainen hinkuyskärokotus vaikuttaa imeväisten rokotevasteeseen
Bordetella pertussis -bakteerin aiheuttama hinkuyskä oli yksi merkittävimmistä lapsuusajan sairauksista ennen rokotteiden laajamittaista käyttöä. Edelleen hinkuyskään menehtyy vuosittain maailmassa yli 100 000 ihmistä (https://www.who.int/health-topics/pertussis#tab=tab_1), pääosin alle 5-vuotiaita lapsia.
Hyvästä rokotekattavuudesta huolimatta myös Suomessa esiintyy edelleen hinkuyskää, koska meillä käytössä oleva soluton hinkuyskärokote (acellular pertussis vaccine, aP) ei estä hinkuyskätartuntoja, vaikka antaakin hyvän suojan vakavaa tautia vastaan (https://www.mikaramet.fi/l/hinkuyskaepidemiat/). Aiemmin Suomessa käytettiin kokosolurokotetta (whole-cell pertussis vaccine wP), joka sisältää lämpökäsittelyllä tapettuja kokonaisia bakteereita. Sen käytöstä kuitenkin luovuttiin meillä voimakkaiden rokotereaktioiden vuoksi vuosituhannen vaihteessa.
Suomessa hinkuyskärokote annetaan ensimmäisen kerran kolmen kuukauden iässä, mikä jättää tätä nuoremmat riskiin sairastua vakavasti. Siksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) suosittaa raskaana olevien äitien rokottamista (https://thl.fi/-/thl-suosittelee-raskaana-olevien-hinkuyskarokotusten-jatkamista-hyvinvointialueilla). Hinkuyskärokote annettaneen jatkossa osana kansallista rokotusohjelmaa raskausviikolla 22-24.
Raskaana olevien rokotusten tiedetään suojaavan tehokkaasti alle kolmen kuukauden ikäisiä vauvoja vakavilta hinkuyskäinfektioilta, mutta pohdintaa on aiheuttanut äidiltä istukan kautta saatujen vasta-aineiden mahdollinen heikentävä vaikutus imeväisten omaan rokotevasteeseen. Tätä ns. blunting-ilmiötä selvitettiin tuoreessa Gambiassa tehdyssä tutkimuksessa, jossa hyödynnettiin Turun yliopiston erityisosaamista hinkuyskärokotteiden muodostaman puolustusvasteen analysoinnissa (https://www.thelancet.com/action/showPdf?pii=S1473-3099%2825%2900072-6).
Kontrolloidussa ja kaksoissokkoutetussa tutkimuksessa 343 raskaana olevaa naista satunnaistettiin saamaan joko kurkkumädältä, jäykkäkouristukselta, hinkuyskältä ja poliolta suojaavaa Tdap-IPV-rokotetta tai pelkkää jäykkäkouristusrokotetta raskausviikoilla 28–34. Syntyneet lapset saivat jompaa kumpaa hinkuyskärokotetta 8, 12 ja 16 viikon iässä ja heidän rokotevasteitansa selvitettiin 20 viikon ja 9 kuukauden iässä.
Raskauden aikainen rokotus osoittautui turvalliseksi. Hinkuyskärokotteen saaneiden naisten lapsilla oli odotetusti selkeästi kontrolleja korkeammat hinkuyskää vastaan suuntautuvien vasta-aineiden määrät kahdeksan viikon iässä ennen lasten omia rokotuksia. Hinkuyskärokotteen saaneiden äitien lapsilla rokotevasteet jäivät matalimmiksi kontrolleihin verrattuna erityisesti kokosolurokotetta saaneiden ryhmässä.
Rokotevasteiden vaimentumisen kliinisen merkityksen selvittäminen edellyttää raskauden aikaisten rokotusten käyttöönoton jälkeistä rekistereiden avulla suoritettavaa tosielämän seurantaa (ns. real-world evidence, RWE) rokotesuojan säilymisestä. Voi olla, että raskauden aikana rokotteen saaneiden lapsien optimaalinen rokotusaikataulu on eri kuin rokottamattomien äitien lapsilla.