Omia arvoja vai taktikointia?

Vaalikentillä kuulee spekulaatioita taktisesta äänestämisestä. Jotkut pohtivat, miten antaa äänensä siten, että välttyy omiin arvoihinsa nähden epätoivottavalta hallitukselta. Vaikka tämä kuulostaa nopeasti ajatellen hyvin ymmärrettävältä, niin on useita syitä, miksi näin ei kannata toimia.

1. Suomalainen demokratia pohjaa monipuoluejärjestelmään. Suomessa ei käydä blokkivaaleja, eikä mikään puolue saa (onneksi) enemmistöhallitukseen vaadittavaa äänimäärää. Pidän erittäin hyvänä, että hallituksen muodostaminen vaatii eri puolueiden tavoitteiden yhteensovittamista ja siten kompromissi- ja sovittelutaitoja. Usein paras lopputulos saadaan, kun huomioidaan useita eri näkökulmia.
   
2. Suomessa käydään eduskuntavaalit (monikkomuoto), ei eduskuntavaalia. Eduskunta muodostetaan 13 vaalipiirissä järjestettyjen äänestysten perusteella. On käytännössä mahdotonta tietää, minkä puolueen tai vaaliliiton ehdokas on viimeinen läpimenijä tai ensimmäinen putoaja missäkin vaalipiirissä. On siis mahdollista, että taktikoijan ääni olisi tuonut omimmalle puolueelle eduskuntapaikan, mikä meneekin yhden äänen erolla sille puolueelle, mitä vastaan oli tarkoitus taktikoida.
   
3. Parhaiten kansaa edustava eduskunta saadaan, kun kaikki äänestävät omien arvojensa mukaan. Silloin tulee todennäköisimmin huomioiduksi niin kristillisten, ruotsinkielisten, ammattiyhdistysten, elinkeinoelämän, haja-asutusalueiden kuin ympäristöasioita ajavienkin näkemykset seuraavan eduskuntakauden aikana.
   

On hienoa asua maassa, missä voimme äänestää eri asioita ajavia puolueita sekä erilaisen arvopohjan ja osaamisen omaavia ehdokkaita. Uskon vahvasti, että äänestysaktiivisuus tuleekin olemaan korkea näissä vaaleissa.

Näin arvostamamme demokratia toimii kaikkein parhaiten.