mRNA-rokotteet – tuttuja ja turvallisia vai outoja ja pelottavia?

Tapaamme suhtautua uuteen ja tuntemattomaan varauksella. Pandemian aikana epäluuloisuutta on luonnollisesti liittynyt myös koronarokotteisiin. Mediassa on esitetty mm. kysymyksiä, voiko mRNA-rokote muuttaa ihmisen perimää, tai aiheuttaa jotain muuta vakavaa terveyshaittaa. Oma työkokemukseni tutkijana vaikuttaa suhtautumiseeni rokotteisiin. Olen työskennellyt yli 20 vuotta RNA:n parissa. Itselleni mRNA-rokotteiden teknologia ja vaikutusmekanismi ovat siis hyvin tuttuja. Sen pohjalta tiedän myös, että teknologia on turvallinen.

mRNA on soluille tuttu molekyyli, joka häviää elimistöstä nopeasti

Lähetti-RNA eli mRNA (messanger RNA) toimii soluissa tuiki tavallisena viestinviejänä. Se välittää perimäainekseen, DNA:han, pakattua tietoa proteiinisynteesiä varten (kuva). Solujen kannalta tämä on arkisinta arkea jo miljardien vuosien ajalta - elämän perusta. Siinä mielessä mRNA ei todellakaan ole uusi keksintö.

Koronarokotteiden mRNA on yksijuosteinen RNA molekyyli, joten toisin kuin kaksijuosteinen DNA, se ei integroidu elimistön perintötekijöihin. Ei siis tarvitse pelätä, että rokote aiheuttaisi syöpää, vaikuttaisi hedelmällisyyteen tai tulevien lasten perimään. mRNA:n puoliintumisaika mitataan tunneissa, joten tehtyään tehtävänsä eli tuotettuaan koronviruksen piikkiproteiinia puolustusvasteen käynnistämiseksi, mRNA hajoaa ja häviää elimistöstä.

Koronarokotteiden mRNA:n muutokset mahdollistavat toivotun puolustusvasteen muodostumisen

Keskustelupalstoilla on herättänyt huolta koronarokotteiden RNA:han tehdyt muutokset. Voivatko muutokset johtaa siihen, että piikkiproteiinia alkaa kertyä virheellisessä muodossa elimistöön ja aiheuttaa siten haittavaikutuksia? Koronarokotteiden mRNA:han tehtyjen muutosetne avulla rokotteet on saatu mahdollisimman hyvin toimiviksi. RNA (ribonukleiinihappo) rakentuu neljästä emäksestä (adeniini (A), sytosiini (C), guaniini (G) ja urasilli (U)), joiden vaihtelevan järjestyksen perusteella haluttu proteiini muodostuu. Elimistömme solut reagoivat voimakkaasti niiden ulkopuolelta tulevaan (virusten) RNA:han. Tämän tarkoituksena on estää viruksia kaappaamasta solujen translaatiokoneistoa omien kopioidensa tuottamiseen. Vaste perustuu erityisesti mRNA:ssa olevan urasiilin tunnistamiseen, joten tämä rokotteen toimivuuden ja siedettävyyden kannalta haitallinen vaste pystytään välttämään korvaamalla mRNA:n urasiili pseudourasiilillä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että käyttämällä pseudourasiiliä, rokotteiden siedettävyyttä pystytään parantamaan ja toisaalta rokotteen haluttua, piikkiproteiiniin kohdistuvaa spesifistäimmuunivastetta parannettua. [EH1]

Pfizerin ja Modernan mRNA-rokotteissa mRNA:n koodia on muutettu siten, että valmistuvassa piikkiproteiinissa kaksi aminohappoa on vaihdettu kaikista jäykimpään aminohappoon (proliini). Tämän tarkoituksena on lukita piikkiproteiini sellaiseen muotoon eli koonformaatioon, jonka seurauksena saadaan muodostumaan mahdollisimman paljon toivottuja, neutraloivia vasta-aineita. Normaalisti piikkiproteiinista noin puolet on muodossa, jossa vasta-aineiden muodostumisen kannalta tärkeä receptor binding domain on piilossa. Ajatus aminohappojen muuttamisesta ei syntynyt tyhjästä, vaan perustui tutkijoiden aiempaan työhön MERS-tautia aiheuttavan koronaviruksen piikkiproteiinin rakenteen ymmärtämisessä. Muutoksen seurauksena ei synny prioneita eikä mitään muutakaan vaarallista. Etenkään, kun mRNA-rokotteiden osalta voidaan olla varmoja, että piikkiproteiinin tuotanto kestää vain lyhyen aikaa. Näin ei ole mahdollista, että vierasta proteiinia voisi alkaa kertyä mihinkään osaan elimistöä.

mRNA-rokotteiden muut keskeiset ainesosat

Toinen Comirnaty- ja Spikewax -rokotteiden sisältämä tärkeä osa mRNA-molekyylien ohella on lipidinanopartikkeli. Termi voi kuulostaa epäilyttävältä, mutta siinäkään ei ole mitään kummallista. Elimistömme muodostuu soluista, joiden kalvot puolestaan muodostuvat rasvamolekyyleistä. Sen vuoksi rokotteen mRNA pitää paketoida niin, että se läpäisee solukalvon. Lipidipartikkelin avulla rokote sulahtaa solukalvon lävitse ja mRNA pääsee solulimaan transloituakseen piikkiproteiiniksi. Oikeanlaisen lipidipartikkelin kehitys onkin ollut keskeistä mRNA-rokoteteknologian läpimurrossa, vaikka tämä on jäänyt (toistaiseksi) turhan vähälle huomiolle.

mRNA-rokotteet sisältävät myös polyetyleeniglykolia (PEG), jotta ne säilyvät paremmin. Tämäkin on aiheuttanut huolestuneisuutta, sillä osalla ihmisistä tiedetään olevan vasta-aineita PEG:tä kohtaan. mRNA-rokotteet voivatkin aiheuttaa allergisia reaktioita, joiden hoitamiseen tulee olla valmius. Aineena polyetyleeniglykoli on kuitenkin monelle tuttu. Polyetyleeniglykoli on toiselta nimeltään makrogoli, ja sitä käytetään vaikuttavana aineena mm. lapsille ja aikuisille tarkoitetuissa ummetuslääkkeissä. Tuttu ja turvallinen aine siis tämäkin.

Koronarokotteisiin liittyvän solubiologian ymmärtäminen molekyylitasolla ei ole helppoa alan asiantuntijoillekaan. Oma taustani solu- ja molekyylibiologisessa tutkimuksessa auttaa ymmärtämään eri rokoteteknologian toimintatavat, ja antaa siten luottamusta arvioida kriittisesti rokotteisiin liittyviä mahdollisia haittoja. Kun on tutkinut yksityiskohtaisesti, miten RNA käyttäytyy soluissa, ei tarvitse pelätä haittavaikutuksia, jotka ilmenisivät vasta vuosien kuluttua rokottamisesta.

Kuukaudenkaan päästä rokotuksesta meidän elimistössämme on jäljellä vain muisto mRNA-rokotteesta vasta-aineiden ja puolustusvalmiuden pitkäaikaisesta ylläpitämisestä vastaavien muistisolujen muodossa.