Koronarokote - kehitystyö meillä ja muualla

Rokotetutkimuskeskuksen johtaja, professori Mika Rämet vastaa koronarokotteen kehittämiseen liittyviin kysymyksiin ja peukuttaa vahvasti suomalaisen koronavirusrokotteen kehittämisen puolesta

On ollut hienoa havaita, että johtavat suomalaiset tutkijat ovat tarttuneet haasteeseen kehittää koronavirusrokotetta. Suomalaisen biolääketieteen ja -teknologian osaaminen on kansainvälisestikin erittäin korkeatasoista. Sitä on tärkeää hyödyntää myös koronataudin vastaisessa taistelussa.

• Suomessa on menossa monta rokotekehityshanketta koronaviruksen kukistamiseksi. Kuinka kilpailukykysiä nämä hankkeet ovat?

Esimerkiksi Kalle Sakselan, Seppo Ylä-Herttualan ja Kari Alitalon kehittämä rokote, jossa koroviruksen osia yhdistetään vaarattomaksi tehtyyn denovirukseen, on todella mielenkiintoinen. Hankkeessa hyödynnetään aiempaa kokemusta syöpärokotteiden kehittämisestä. Pidän hyvin todennäköisenä, että tämän rokoteaihion kehittämisessä päästään jatkossa kliinisiin tutkimuksiin. Meillä Tampereella puolestaan kehitetään viruksen kaltaisiin partikkeleihin (VLP) pohjaavaa koronarokotetta. Tuotamme viruksenkaltaisia kappaleita, jotka eivät sisällä lainkaan viruksen perimäainesta. Tällaisen rokotteen kehittämisessä menee hiukan kauemmin, mutta uskomme, että VLP-tekniikalla valmistettu rokote on turvallinen ja antaa toisaalta hyvän suojan tautia vastaan. Todennäköisesti Suomessa on meneillään muitakin rokotekehityshankkeita, koska meillä on paljon osaamista esimerkiksi syöpärokotteiden kehittämisestä ja samoja teknologioita voi hyödyntää sitten sangen helposti koronarokotteen kehittämiseen.

Erilaiset lähestymistavat uuden rokotteen kehittämisessä ovat tärkeitä, jotta lopputuloksena on mahdollisimman turvallinen ja tehokas rokote. Aiempia pandemioita vastaan kehitettyihin rokotteisiin on valitettavasti liittynyt myös ei-toivottuja haittavaikutuksia. Tämän vuoksi rokotteiden huolellinen testaaminen ennen laajamittaista käyttöä on ensiarvoisen tärkeää.

Pitäisin erittäin hyödyllisenä, että Suomessa koordinoitaisiin kansallisesti näitä eri rokotekehityshankkeita. Esimerkiksi kliinisiä tutkimuksia edeltävät eläinkokeet voitaisiin tehdä keskitetysti. Alusta pitäen olisi tärkeä kiinnittää huomiota myös siihen, miten rokotteita voidaan valmistaa sopiviksi kliinisiin kokeisiin (ns. GMP-taso). Lisäksi tulisi miettiä, miten lupaavimpien rokotteiden osalta tuotantoa pystytään suunnittelemaan siten, että rokotetta saadaan riittävästi ainakin riskiryhmille.

• Maailmalla on jo usea koronarokote edennyt ihmiskokeisiin. Normaalistihan rokotteen kehitykseen kuluu useita vuosia. Kuinka näin nopea kehitys on ollut mahdollista?

Ensimmäinen koronarokoteaihio, Moderna Therapeuticsin valmistama mRNA-1273, saatiin kliinisiin kokeisiin hämmästyttävästi vain 42 vuorokaudessa uuden koronaviruksen tunnistamisen. Poikkeuksellisen nopean kehityksen taustalla on useita syitä.

Luonnollisesti taudin vakavuuden ja nopean leviämisen vuoksi motivaatio eri toimijoilla on ollut korkealla ja rokotteen kehittämiseen on halutta panostaa, mikä on tietysti ensimmäinen vaatimus nopealle kehittämiselle.

Toisaalta rokotteen kehittämisessä ei ole tarvinnut lähteä liikkeelle tyhjältä pöydältä. Aiempi SARS-CoV-virus aiheutti vuonna 2002 SARS-epidemian, joka johti silloin hyvin aktiiviseen rokotekehitykseen nykyistä koronatautia aiheuttavan SARS-CoV-2 koronaviruksen kaltaista virusta vastaan. Silloin kahden nopeimmin kehitetyn rokoteaihioiden kanssa päästiin alustaviin ihmiskokeisiin asti, ennen kuin epidemia saatiin tukahdutettua ja tarve rokotteelle poistui. SARS-rokotteeseen liittyvän tutkimuksen pohjalta saatiin kuitenkin hyvä käsitys siitä, millainen rokote voisi olla toimiva myös nykyistä koronatautia vastaan.

Lisäksi vuosien 2014-16 ebolaepidemia Afrikassa aktivoi WHO:ta reagoimaan tehokkaasti mahdolliseen uuteen pandemiaan (ns. tauti X). Siinä keskeisenä keinona WHO:lla oli uuden tyyppiset rokotteet. Yksi nopean rokotekehityksen menetelmä on ns. RNA-rokote, jossa elimistöön ei laiteta kokonaista virusta tai sen osia, vaan RNA:ta. RNA:n sisältämän geneettisen koodin perusteella elimistön omat solut sitten tuottavat haluttua viruksen osaa, joka sitten aiheuttaa toivotun puolustusreaktion. RNA-rokotteiden erityinen hyöty on niiden nopea muokattavuus, jolloin suunnittelu- ja valmistusprosessit on nopeita, ja muokkaaminen uuteen mahdolliseen epidemiaa aiheuttavaan virukseen mahdollista. Moderna Therapeuticsin valmistama mRNA-1273 on juuri tällainen RNA-rokote.

• WHO:n mukaan rokotteen saaminen laajaan käyttöön kestää kuitenkin vielä vähintään vuoden. Miksi nyt testattavana olevia rokotteita ei voida antaa ainakin riskiryhmille jo välittömästi?

Ennen kuin rokotteita voidaan antaa laajamittaisesti väestölle, tulee niiden teho ja erityisesti turvallisuus olla tutkittuja. Esimerkiksi toistaiseksi näyttö RNA-rokoteteknologian toimivuudesta ihmisillä on erittäin niukka ja itse asiassa perustuu yhteen ainoaan RNA-rokotteeseen vesikauhua vastaan. Teknologia on erittäin lupaava, mutta toistaiseksi toimivuudesta koronatautia vastaan, kuten mitään muutakaan tautia vastaan, ei ole näyttöä.

Toisaalta aiemmat SARS-tautiin liittyvät rokotetutkimukset myös antavat vähintäänkin viitteen siitä, että koronarokotteilla voi olla myös haitallisia vaikutuksia. Vaikka SARS-rokotteet olivat hyvin siedettyjä alustavissa ihmiskokeissa, niin useaan, ja usealla eri tekniikalla valmistettuun, rokotteeseen liittyi haittavaikutuksia eläinkokeissa, kun rokotetut eläimet altistettiin SARS-virukselle. Tämän vuoksi tulee noudattaa varovaisuutta ja huolellisuutta ennen kuin COVID-19-rokotteita annetaan laajoille ihmisryhmille.

• Miksi maailmalla on käynnissä niin monia eri hankkeita koronarokotteen kehittämiseksi?

Lukuisten eri rokotteiden yhtäaikainen kehittäminen kertoo etenkin siitä, että rokoteaihioiden kehittämisessä voidaan hyödyntää pitkälti jo olemassa olevia teknologioita. Aiempaa rokotetta muutetaan siten, että sen ajatellaan saavan aikaan elimistön puolustusreaktion aiempaan rokotteeseen yhdistetyn SARS-CoV-2-viruksen osaan. Tyypillisesti immuunivaste pyritään saamaan siihen koronaviruksen osaan, millä virus kiinnittyy isäntäsolun reseptoriin.

Mielestäni lukuisat rokotekehityshankkeet ovat ainoastaan hyvä asia. Useiden rokoteaihioiden kehitys COVID-19 vastaan mahdollistaa sen, että laajoihin kliinisiin rokotetutkimuksiin voidaan valita ne rokotteet, jotka ovat tehokkaita ja eivät todennäköisesti aiheuta haittavaikutuksia.